4kg raja rikki ja muita kuulumisia!

4 kuukautta ikää ja painoa tasan neljä kiloa. 

Aatua ei ole ainakaan ahneudella pilattu. Välillä tuntuu, että Aatu on niin nirso, ettei ruoka meinaisi millään maistua. Olenkin nyt laittanut välillä vähän vettä nappuloiden sekaan, niin on alkanut vähän paremmin maittamaan. Ruokahalu voisi pojalla kuitenkin vielä kasvaa.

Kun ei ruokahalu kasva, niin karva kasvaa senkin edestä. Aatu on jo ihanan pörröinen karvakasa! Alunperin toivoin ihan lyhytkarvaista heeleriä, mutta eihän tuosta karvakasasta voi olla pitämättä, vaikka vielä ei täysin tiedäkään millainen karva Aatulle loppujen lopuksi kasvaa.

Aatu on kyllä osoittautunut jo tässä vaiheessa juuri sellaiseksi koiraksi, josta pidän. Vaikka Aatu on aikamoinen ADHD, on se myös erittäin fiksu ja nopeasti oppiva tapaus. Ja niin suloinen. Aatu haluaa olla aina kaikessa mukana, seuraa kuin peräpukama, eikä sitä voi kyllä ainakaan laiskaksi kutsua! :)

Vähän huonosti onnistunut sivukuva, mutta pituutta on ainakin tullut ihan hirveästi lisää!

Parilla Aatun sisaruksella on jo korvat nousseet pystyyn, mutta Aatun korvat pysyvät sinnikkäästi lurpassa. Välillä oikea korva saattaa sojottaa hetken pystyssä, mutta lurpahtaa sekin sitten alas. Mutta ehkä ei kannata hoppuilla, eiköhän ne korvat jossain vaiheessa enemmän tai vähemmän pystyyn nouse. Aatulle voisi jopa sopia vähän lurpallaan olevat korvat tai sitten olen vain tottunut noihin ja on vaikea kuvitella Aatua pystykorvaisena :)

Oikea korva sojottaa silloin tällöin pystyssä ja vasen taipuu vähän niinkuin sivulle tai taaksepäin :)

Korvat sojottavat mihin sattuu :)

Sisäsiisteysasiassa ollaan edetty hyvin, Aatu tekee tarpeensa ulos, mutta vielä tulee välillä pissa sisällekin, joskus jopa lenkin jälkeen heti, vaikka olisikin juuri tehnyt ulos. Ehkä sekin kehittyy pikku hiljaa.
Lenkillä olen huomannut, että Aatu saattaa nykyään vähän vierastaa uusia ihmisiä. Vielä jokin aika sitten Aatu olisi rynnännyt suinpäin pentumaisella rohkeudellaan joka ihmisen syliin, mutta nykyään Aatu ensin tarkastaa tilanteen, eikä ryntäile heti kaikkien rapsuteltavaksi. Tämä voi tietysti johtua myös ihmisestä. Äkkinäisesti lähestyvä, kovaa ääntä pitävä ihminen saattaa tuntua pelottavalta.

Lähestulkoon aina lenkillä tulee joku ihminen tai koirakko juttelemaan ja kyselemään Aatun rotua. Tähän mennessä vain yksi ihminen on ennenkin kuullut lancashire heeler rodusta, mutta suurin osa esittää heti vastakysymyksen "Ai minkä rotuinen?" tai niinkuin eräs vanhempi mies väänsi: "Ai lankakerä siideri?"
 

Lankakerä siideri - vai mikä se oli?

Ikää kohta 14 viikkoa

Aatu on kasvanut huimaa vauhtia ja painaa jo 3,5kg! Eihän se enää kauaa ole pikku poika, vaan on kasvamassa kovaa vauhtia isoksi pojaksi.

Tänään Aatu oli taas mukana tallilla, mutta pääsi jo vähän enemmän tutustumaan paikkoihin, hevosiin ja kissoihin. Aatua ei oikeastaan edes jännittänyt ja Majuri-heppaakin se vain nuoli turvasta. Kissoihin se on jo muuallakin tottunut ja osasi varovaisesti lähestyä niitä. Rohkea Aatu!

Muutaman viikon päästä Aatu pääsee ensimmäistä kertaa mukaan mökille ja enemmänkin ulos temmeltämään. Täällä kaupungissa kun on hieman rajalliset ulkoilumahdollisuudet. Mökkireissusta kuvineen lisää reissun jälkeen.

Ollaan Aatun kanssa harjoiteltu vähän lisää peruskäskyjä "istu" ja "paikka", jotka sujuvat jo melko hyvin. Maahan meno on ollut hieman vaikeampaa Aatulle, mutta eiköhän sekin harjoittelulla ala sujumaan.

Loppuun vielä tänään otettuja kuvia. Yritin kovasti ottaa Aatusta "rakennekuvaa", mutta se on aika vaikeaa puuhaa, kun poika on niin kova menemään. Ehkä näistäkin kuvista näkee edes vähän, miten poika on kasvanut.

Korkeutta ja kokoa on kyllä tullut tosi paljon lisää!

Päiväunilla :)

Syliin pitäisi päästä.

Niin söpönä ♥

Tässä Aatu ei näytä yhtään itseltään, kuono näyttää hassulta.

Tästäkin näkee aika hyvin, miten iso Aatusta on jo tullut. Harmi, että kuva on heilahtanut.

Mitä Aatulle kuuluu?

Aatua on tosi vaikeaa kuvata yksin! Se joko hyppii kameraa vasten tai muuten vain viilettää menemään niin, ettei kameran kanssa pysy mukana. Välillä Aatu on rauhassa ja silloin saattaa ehtiä ottamaan pari onnistunuttta kuvaa, mutta silloinkin tulee esteeksi valon puute.
Yleensä joudunkin käyttämään salamaa, että kuvista edes näkee missä koira on. Sitten kun nämä pakkaset lauhtuvat, niin haluan kyllä ulos kuvailemaan ja värvään jonkun mukaan, niin saa kunnollisia kuvia! Ei aina vaan näitä sisäkuvia :)

Viime viikon torstaina oli ensimmäinen eläinlääkärikäynti, nimittäin rokotus. Aatu käyttäytyi kaikinpuolin mallikkaasti ja eläinlääkäri tarkasti Aatun muutenkin. Kaikki oli kunnossa :)

Nyt Aatu painaa vähän reilu kolme kiloa ja kyllä huomaa, että kokoa on taas tullut lisää. Kun katsoo kuvia reilun kuukauden takaa, voi huomata, että myös ulkonäkö on muuttunut: kuono on pidempi ja koko koira on kokonsa puolesta tuplaantunut! Minusta tuntuu (jos en ihan harhoja näe), että korvatkaan eivät enää ole niin lupassa.

Tuommoinen pieni pötkylä se nykyään on :)

Aatua olen tämän reilun kuukauden aikana oppinut tuntemaan sen verran, että voin sen luonteessa havaita jo, että se on reipas, fiksu, halukas oppimaan ja tekemään uutta ja avoin uusille tilanteille ja ihmisille. Välillä Aatu on melko jääräpäinenkin, mutta kuitenkin erittäin yhteistyöhaluinen. Eiköhän tästä pikku pojasta kasva ihan kunnon koira :)

Tässä Aatu näyttää enemmän hylkeen poikaselta kuin koiralta, kun korvat on kadonnu jonnekin ;)