Välillä laiskuus iskee myös Aatuun

Ikää 20 viikkoa ja painoa 5,2 kiloa.

Kuvia tallireissusta ja mökkeilystä!

Ikää 19 viikkoa ja painoa viitisen kiloa.

Tuntuu, että Aatu on kasvanut ihan huimasti, vaikka toisaalta tuntuu, että se on vieläkin sama pikku Aatu. Ruokahalu on onneksi kasvanut ihan huomattavasti ja Aatu syökin todella hyvin jo. Karvakin kasvaa ja muuttuu aikuismaisemmaksi, mutta korvat eivät meinaa nousta pystyyn, päät lurpattavat vielä ja ehkä jäävätkin lurpattamaan. Mutta eipä se meidän menoa haittaa!

Yksi ilouutinen on se, että pääsimme vihdoinkin ilmoittautumaan pentukurssille. Kurssit ovat olleet aivan täynnä ja nyt sain viimein napattua nopeasti paikan kurssilta, joka menikin samana päivänä varasijoja myöten täyteen. Kurssi starttaa huhtikuun lopulla.

Aatu oli eilen taas mukana tallilla ja sain vihdoinkin kaipaamiani ulkokuvia Aatusta!
Aatu oli jo ihan kotoisasti tallilla, haisteli kissoja ja heppoja ihan kiltisti. Toki innoissaan se oli, mutta osasi käyttäytyä yllättävän rauhallisesti muiden eläinten kanssa. Majuri-hepan kanssa Aatu on jo ihan kaveria, Majurin turpa piti heti kättelyssä nuolla, kun Majuri laski päänsä alas. Onneksi Majuri vain tykkää pienistä otuksista, vaikka varovainen toki pitää olla.

Puhuin joskus aikaisemmin mökkiviikonlopusta, joka on sekin nyt vietetty. Reissu meni oikein mallikkaasti, mitä nyt välillä vapaana juostessaan Aatu tuntui kuurolta käskyille. Mökillä oli mukana Pyry-koira, ja pojat leikkivät ja nauttivat reissusta täysin rinnoin.

Harmikseni en jaksanut tai ehtinyt kovinkaan paljon näpsiä kuvia. Yksi syy oli se, että jäälle ei tällä kertaa viitsinyt koiria päästää juoksemaan (sen verran vetinen ja luminen se oli) ja toinen syy oli se, ettei kuvat meinanneet millään onnistua. No ehkä ensi kerralla sitten paremmalla onnella.

Ja viimeisimpänä - ystävämme kuutti! :D

4kg raja rikki ja muita kuulumisia!

4 kuukautta ikää ja painoa tasan neljä kiloa. 

Aatua ei ole ainakaan ahneudella pilattu. Välillä tuntuu, että Aatu on niin nirso, ettei ruoka meinaisi millään maistua. Olenkin nyt laittanut välillä vähän vettä nappuloiden sekaan, niin on alkanut vähän paremmin maittamaan. Ruokahalu voisi pojalla kuitenkin vielä kasvaa.

Kun ei ruokahalu kasva, niin karva kasvaa senkin edestä. Aatu on jo ihanan pörröinen karvakasa! Alunperin toivoin ihan lyhytkarvaista heeleriä, mutta eihän tuosta karvakasasta voi olla pitämättä, vaikka vielä ei täysin tiedäkään millainen karva Aatulle loppujen lopuksi kasvaa.

Aatu on kyllä osoittautunut jo tässä vaiheessa juuri sellaiseksi koiraksi, josta pidän. Vaikka Aatu on aikamoinen ADHD, on se myös erittäin fiksu ja nopeasti oppiva tapaus. Ja niin suloinen. Aatu haluaa olla aina kaikessa mukana, seuraa kuin peräpukama, eikä sitä voi kyllä ainakaan laiskaksi kutsua! :)

Vähän huonosti onnistunut sivukuva, mutta pituutta on ainakin tullut ihan hirveästi lisää!

Parilla Aatun sisaruksella on jo korvat nousseet pystyyn, mutta Aatun korvat pysyvät sinnikkäästi lurpassa. Välillä oikea korva saattaa sojottaa hetken pystyssä, mutta lurpahtaa sekin sitten alas. Mutta ehkä ei kannata hoppuilla, eiköhän ne korvat jossain vaiheessa enemmän tai vähemmän pystyyn nouse. Aatulle voisi jopa sopia vähän lurpallaan olevat korvat tai sitten olen vain tottunut noihin ja on vaikea kuvitella Aatua pystykorvaisena :)

Oikea korva sojottaa silloin tällöin pystyssä ja vasen taipuu vähän niinkuin sivulle tai taaksepäin :)

Korvat sojottavat mihin sattuu :)

Sisäsiisteysasiassa ollaan edetty hyvin, Aatu tekee tarpeensa ulos, mutta vielä tulee välillä pissa sisällekin, joskus jopa lenkin jälkeen heti, vaikka olisikin juuri tehnyt ulos. Ehkä sekin kehittyy pikku hiljaa.
Lenkillä olen huomannut, että Aatu saattaa nykyään vähän vierastaa uusia ihmisiä. Vielä jokin aika sitten Aatu olisi rynnännyt suinpäin pentumaisella rohkeudellaan joka ihmisen syliin, mutta nykyään Aatu ensin tarkastaa tilanteen, eikä ryntäile heti kaikkien rapsuteltavaksi. Tämä voi tietysti johtua myös ihmisestä. Äkkinäisesti lähestyvä, kovaa ääntä pitävä ihminen saattaa tuntua pelottavalta.

Lähestulkoon aina lenkillä tulee joku ihminen tai koirakko juttelemaan ja kyselemään Aatun rotua. Tähän mennessä vain yksi ihminen on ennenkin kuullut lancashire heeler rodusta, mutta suurin osa esittää heti vastakysymyksen "Ai minkä rotuinen?" tai niinkuin eräs vanhempi mies väänsi: "Ai lankakerä siideri?"
 

Lankakerä siideri - vai mikä se oli?