4kg raja rikki ja muita kuulumisia!

4 kuukautta ikää ja painoa tasan neljä kiloa. 

Aatua ei ole ainakaan ahneudella pilattu. Välillä tuntuu, että Aatu on niin nirso, ettei ruoka meinaisi millään maistua. Olenkin nyt laittanut välillä vähän vettä nappuloiden sekaan, niin on alkanut vähän paremmin maittamaan. Ruokahalu voisi pojalla kuitenkin vielä kasvaa.

Kun ei ruokahalu kasva, niin karva kasvaa senkin edestä. Aatu on jo ihanan pörröinen karvakasa! Alunperin toivoin ihan lyhytkarvaista heeleriä, mutta eihän tuosta karvakasasta voi olla pitämättä, vaikka vielä ei täysin tiedäkään millainen karva Aatulle loppujen lopuksi kasvaa.

Aatu on kyllä osoittautunut jo tässä vaiheessa juuri sellaiseksi koiraksi, josta pidän. Vaikka Aatu on aikamoinen ADHD, on se myös erittäin fiksu ja nopeasti oppiva tapaus. Ja niin suloinen. Aatu haluaa olla aina kaikessa mukana, seuraa kuin peräpukama, eikä sitä voi kyllä ainakaan laiskaksi kutsua! :)

Vähän huonosti onnistunut sivukuva, mutta pituutta on ainakin tullut ihan hirveästi lisää!

Parilla Aatun sisaruksella on jo korvat nousseet pystyyn, mutta Aatun korvat pysyvät sinnikkäästi lurpassa. Välillä oikea korva saattaa sojottaa hetken pystyssä, mutta lurpahtaa sekin sitten alas. Mutta ehkä ei kannata hoppuilla, eiköhän ne korvat jossain vaiheessa enemmän tai vähemmän pystyyn nouse. Aatulle voisi jopa sopia vähän lurpallaan olevat korvat tai sitten olen vain tottunut noihin ja on vaikea kuvitella Aatua pystykorvaisena :)

Oikea korva sojottaa silloin tällöin pystyssä ja vasen taipuu vähän niinkuin sivulle tai taaksepäin :)

Korvat sojottavat mihin sattuu :)

Sisäsiisteysasiassa ollaan edetty hyvin, Aatu tekee tarpeensa ulos, mutta vielä tulee välillä pissa sisällekin, joskus jopa lenkin jälkeen heti, vaikka olisikin juuri tehnyt ulos. Ehkä sekin kehittyy pikku hiljaa.
Lenkillä olen huomannut, että Aatu saattaa nykyään vähän vierastaa uusia ihmisiä. Vielä jokin aika sitten Aatu olisi rynnännyt suinpäin pentumaisella rohkeudellaan joka ihmisen syliin, mutta nykyään Aatu ensin tarkastaa tilanteen, eikä ryntäile heti kaikkien rapsuteltavaksi. Tämä voi tietysti johtua myös ihmisestä. Äkkinäisesti lähestyvä, kovaa ääntä pitävä ihminen saattaa tuntua pelottavalta.

Lähestulkoon aina lenkillä tulee joku ihminen tai koirakko juttelemaan ja kyselemään Aatun rotua. Tähän mennessä vain yksi ihminen on ennenkin kuullut lancashire heeler rodusta, mutta suurin osa esittää heti vastakysymyksen "Ai minkä rotuinen?" tai niinkuin eräs vanhempi mies väänsi: "Ai lankakerä siideri?"
 

Lankakerä siideri - vai mikä se oli?