Miten Aatu on sopeutunut uuteen kotiin?

Ikää 1 vuosi 2 kk, painoa 7,9 kiloa.

Myös Aatun elämässä tapahtui muutos, kun muutimme joulukuun alussa isompaan asuntoon. Edellinen asuntomme oli vain 31 neliötä, kun nykyinen on 52 neliötä. Ero entiseen loukkuun onkin huima ja uudessa asunnossa mahtuu jopa elämään ja on tilaa!

Aluksi Aatua jännitti kovasti kerrostalon rappukäytävä. Ovemme edessä on tavallaan heti rappuset, ja Aatuhan hieman kammoksuu rappusia. Myös aula tuntui Aatusta alkuun kovin jännittävältä paikalta ja Aatu aina sujahti nopeasti turvaan hissiin. Hassua, että Aatun mielestä hissi on se turvallisin paikka rapussa. Nyt Aatu ei enää ole jännittynyt käytävässäkään, vaan on hyvin tottunut siihen.

Uudessa asunnossamme käytävä-äänet kuuluvat selkeämmin sisälle. Oikein kovia ääniä Aatun pitää puhista ja välillä haukahtaakin, mutta pienimpiin ääniin Aatu ei enää reagoi. Onneksi makuuhuoneeseemme ei rapun äänet kuulu, joten saamme yöt nukkua ilman Aatun haukkuja.

Aatu tulee aina iltaisin nukkumaan samaan aikaan, kun minä menen nukkumaan. Se on mielestäni kiva, että Aatu on uudessa asunnossa oppinut, että makkarissa ollessa nukutaan eikä riehuta omia juttuja. Toisin kuin edellisessä asunnossa Aatu saattoi yöllä puuhailla ja jopa leikkiä itsekseen - ja sitten olikin taas kamala pissahätä.

Aatun ylimääräinen, epätoivottu energia on selkeästi vähentynyt ja Aatusta on tullut paremmalla tavalla energisempi ja jopa tottelevaisempi. Aatu vaikuttaa paljon tyytyväisemmältä, eikä ollenkaan turhautuneelta, mitä se saattoi edellisessä asunnossa välillä olla. Aatu vaikuttaa onnellisemmalta.

Jasu piirsi upean kuvan Aatusta meille!

Lenkkipolutkin ovat omaan mieleeni mukavempia ja rauhallisempia, kun ei olla ihan siinä keskustan vilskeessä ja muita koiriakin liikkuu selkeästi vähemmän. Tosin nyt vähän aikaa sitten Aatu on aloittanut muille koirille murinan ja rähinän remmissä (joka alkoi sen jälkeen, kun eräs vastaan tullut koira rähisi ihan kunnolla Aatulle), jota yritän nyt kitkeä pois.

Vaikka edellisessä paikassakin oli hyviä lenkkireittejä, niin kyllä nämä tuntuvat silti omaan mieleen paremmilta. Sitä paitsi asumme melkein veljeni naapuritalossa, joten yhteiset lenkit Pyry-koirankin kanssa on helpompi järjestää ja välillä jopa sattumalta törmäämme toisiimme ulkona.

Kaikin puolin olen erittäin tyytyväinen uuteen asuntoomme. Viihdyn itsekin todella hyvin ja on ihana huomata, että Aatukin on kotiutunut hienosti. Ainoa miinuspuoli on tosiaankin tuo Aatun haukkuminen tai rähinä lenkillä, joka alkoi muutettuamme tänne. Toivon mukaan saisin kuitenkin kitkettyä ikävän käytöksen pois ja voisimme lenkkeillä jatkossakin rauhallisissa merkeissä.

Kaverusten syysrieha

Pääosissa:

Aatu ja

Pyry

dobermanni-rottweiler

"Jos mä ooooikein kurkotan niin yllän lipasee sun nenää!"

Aatu 1 vee

Ikää 1 vuosi, painoa 7,7 kiloa.

Aatu täytti yhden vuoden keskiviikkona 23.10. Vuoden ikäinen pieni räkänokka, joka välillä koettelee mitä saa tehdä, toisinaan taas tottelee oikein mallikkaasti. Aatu innostui ensilumesta, juoksi villinä ja sai hepuleita lenkillä. Aatu innostui alku syksyllä maahan pudonneista lehdistä, villiintyi juostessaan lehtikasoissa. Kesällä Aatu sai hepuleita vedestä, turkki tuntui märkänä niin hassulta. Aatu elää ja nauttii, ottaa riemulla vastaan uusia asioita ja vuodenaikoja. Aivan kuten ison pienen pojan kuuluukin.

Aatu oli kahdeksan viikkoinen tullessaan, niin pieni ja tomera taapertaja. Aatu tutkailu asioita rauhakseltaan, innostui toisista koirista, haisteli ja maisteli kaikkea uutta. Aatu oppi huonosti sisäsiistiksi, ei aina kuuntele innostuessaan, mutta on silti oppinut niin valtavasti. Oppinut kuinka isojen koirien maailmassa kuuluisi elää ja olla.

Tämä kahdeksan viikkoinen pieni söpöläinen sai nimekseen Aatu. Aluksi olimme antamassa nimeä Jekku, mutta tuo suloinen pörrönaama ei näyttänyt Jekulta. Aatu näytti aivan Aatulta. Aatu on Aatu tai Ape tai Absurdi tai Apeliitos tai... Rakkaalla lapsella on monta nimeä, eikös se niin mene.

Aatu painoi noin puolitoista kiloa tullessaan. Oli niin valoittava napero jo heti ensi hetkistä alkaen. Oli rohkea ja utelias, mutta silti useimmiten tarpeeksi varovainen. Aatu on nyt jo lähes kahdeksan kiloinen ja on hassua kuvitella, kuinka nopeasti Aatu kasvoi. Aatusta on tullut rakas perheenjäsenemme, pieni Ape Absurdimme.

Hyvää (blogin puolella vähän myöhästynyttä) 1-vuotis syntymäpäivää Aatulle ja Aatun sisaruksille! ♥